Ajeltiin Pacific Coast Highwayta (PCH) pitkin pohjoista kohti ihan käsittämättömissä maisemissa. Auringonlaskua ihailtiin Malibun kohdalla ja sen jälkeen ajaminen muuttuikin videopeliksi. Täällä ei ole hoksattu, että teitä voi myös valaista katuvaloilla. On ainoastaan autojen ajovaloissa loistavia palikoita liimattu kaistamerkeiksi. Ei ollut herkkua enää se.
Lopulta päästiin kuitenkin perille Buelltoniin ja kirjautumaan sisään Sideways Inn -hotelliin. Hoksattiin varausta tehdessä, että paikkahan on sama kuin samannimisessä elokuvassa ollut päähenkilöiden majapaikka. Siihen aikaan sitä vain kutsuttiin nimellä Windmill Inn. Ilmeisesti manageri oli jossain vaiheessa huomannut, että nimenvaihdos voisi jatkaa paikan suosiota vielä jonkin aikaa.
Perille saavuttuamme respassa neiti totesikin jo valmiiksi että ”I bet I know who you are!”. Koska olimme niin kivoja asiakkaita, juuri kiinni mennyt allasalue porealtaineen sai kuitenkin vielä jatkoaikaa kolme varttia. Eli kamat huoneeseen ja plumps. Harmittavasti altaille pääsi suoraan huoneen pation ovesta.
Aamun valjettua päivän agenda alkoi pikkuhiljaa muodostua. Aamupalaa, ponin katto alas ja kohti viinitiluksia. Aivan muutaman sadan metrin ajelun jälkeen bongattiin kyltti ”World’s best barbeque” Hitching Post II -ravintolan edessä. No niin, ruokapaikka valittu. Seuraavaksi löydettiin itsemme Solvangin kaupungista. Paikka on perustettu 1911 ja saanut kaupungin tittelin 1985. Jännittävästi tämä oli täysin tanskalainen paikka. Sieltä löytyi jopa kopio pieni merenneito -patsaasta.
Solvangista kruisailtiin kohti Santa Ynezia. Kiekka täydennettiin pyöräyttämällä vielä Los Olivosin kautta. Matkalla oli lukuisia viinitiloja ja maistatuspaikkoja, mutta päätettiin jättää maistelu iltaan koska kuskin suuta olisi varmasti kovasti kuivannut toisen maistellessa viinejä. Vaikka täällä ilmeisesti saa ajaa autoa niin kauan kuin vain tuntee olonsa ajokykyiseksi, niin eipä tuo kauheasti houkuttele edes pieniä matkoja lähteä päissään ajamaan.
Hotellin uima-altaalla rentouduttiin auringonpaisteessa niinkin hyvin että reidet ja korvalehdet ottivat vähän turhan paljon punaa. Tästä säikähtyneenä siirryttiin huoneen puolelle odottelemaan illallisaikaa. Koska Ossi ei ollut nähnyt Sideways-leffaa koskaan, tässä kohti oli hyvä hetki vilkaista se läpi. Naureskeltiin elokuvan aikana kun pojathan kiersivät siinä juurikin samat paikat, joita oltiin juuri koluttu. Semminkin Hitching Postissa kävivät syömässä ja juomassa.
Rib-eye -pihvi oli melkoinen unilääke ja Sideways Loungessa nautittujen parin viinilasin jälkeen alkoi ukot olla melko valmiita sänkyyn. Seuraavana päivänä oli kuitenkin tarkoitus körötellä Morro Bay:hin niin varmaankin oli ihan järkevä ratkaisu painua unille.
