Alunperinkin mietittiin meno ja paluu siten että ollaan Helsingissä yksi yö, ettei tarvitse majailla lentokentällä tai hikoilla että ehditäänkö jatkolennolle. Nyt, lähtöpäivän aattona, tuo päätös osoittautui enemmän kuin fiksuksi liikkeeksi.
Lähdimme Oulusta hyvissä ajoin kentälle ja lähtöjuomien jälkeen nopea legi Oul-Hel. Hoksattiin Helsinki-Vantaalla että mehän voidaan jättää matkalaukku jo valmiiksi sinne ja tehdä check-in aamun lennolle. Ei muuta kuin lähtöselvitystiskille, passit virkailijan kouraan ja laukku hihnalle.
Tällä sun passinumerolla ei löydy tuota ESTA-hakemusta tai se on hylätty.
Anteeksi mitä? Kaivelin samointein tallentamani hyväksytyn ESTA-hakemuksen puhelimesta ja näytin virkailijalle. ”Joo, näissä on eri passinumero, sulla on tässä ylimääräinen nolla lopussa.” Hetken siinä ihmeteltiin asiaa ja kohtuu nopeilla peliliikkeillä sitten uutta suunnitelmaa. Toinen ESTA-hakemus sisään ja kädet ristissä odottelemaan josko se samointein menisi hyväksytyksi. Virkailijan mukaan siinä voi mennä muutamasta minuutista kahteen vuorokauteen. Kaksi vuorokautta.. Aikaa lähtöön on 12 tuntia.
Mutta äläpä mittään, kerrankin sähköiset järjestelmät toimi niinkuin pitääkin ja ESTA-lappu pamahti ruudulle. Laukku tiskille ja check-in onnistuikin tällä kertaa ongelmitta.
Nyt sitten kämpille ottamaan pienet torkut ja aamulla sitten Lontoon kautta Oaklandia ja kohti lopullista kohdetta, San Franciscoa.
This entry was posted in Yhdysvallat
